Satoja. Ja taas satoja viiltoja. Ei syviä, mutta ei mitään pintanaarmujakaa. Mut mä ansaitsen niistä joka ikisen.
Muutaman päivän sisällä enemmän ku yleensä muutamassa kuukaudessa, lähteeks tää taas käsistä? Menetänks mä taas kontrollin? Vaikka ei taa missää vaiheessa hallinnassa oo ollukkaa, on vaa ollu parempia kausia..
En mä osaa lopettaa, enkä mä edes tiedä haluanko mä.
Mua hävettää, mä en haluu et muut näkee, et ne saa tietää..
En kestä kritiikkiä. Open kommentit esseestä sai mut tuntee itteni ihan surkeeks, mitättömäks paskaks.
Enks mä osaa ees enää kirjottaa? Mun käsialastakaa ei saa selvää, en ees mä ite kohta.
Kaikki on niin sekasin, mun ajatukset harhailee ties missä ja en pysty keskittyy.
Ihmiset kyselee onks mul ADHD vai mikä mua vaivaa. Sanon niille et voi olla, en tiiä.
Mä en vaa pysty rauhottuu, pakko koko ajan tehä jotain, ettei ajatuksille jää tilaa tai aikaa.
Kaikki vaan ahistaa ihan liikaa, ja joka päivä must vaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä et mun on pakko lopettaa koulu koht kesken jos mä meinaan jäädä tänne.
Mut mä en voi, en voi jäädä himaan, enkä mä edes haluu.
Mä haluun käuydä koulus, mut mä en jaksa ottaa niin montaa kurssia, en jaksa suorittaa lukioo ees neljässä vuodessa.
Mä en jaksa lukea kokeisii, en jaksa kuunnellaa tai keskittyy tunneil, en jaksa herätä aamul, en jaksa tulla myöhää iltapäiväl kohtii.
Ahistaa olla bussis, ku siel on liikaa ihmisii, samoin koulussa.
Ahistaa puhua ihmisille, ahistaa niitten katseet.
Ahistaa ihan kaikki.
En jaksa elää, onks mun ihan pakko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti