Mulla ei oo enää sanoja tälle ololle. Ei mitään keinoa pukea sitä sanoiksi, joten juon, otan lääkkeitä, viiltelen, paastoan. Ei se mitään auta, kyllä mä sen tiedän, mut en osaa muutakaan. Osaan vaan haluta kuolla, tuhota itseäni pala palalta. Suunnitella omia hautajaisia kun oman äidin on juuri saattanut viimeiselle matkalle, toinen makaa sairaalassa vakavasti sairaana. Antakaa mun mennä.

Istun sohvan käsinojalla ja nojaan seinään, vai nojaako se minuun? En tiedä, mutta siltä se ainakin tuntuu. Sylissä oleva teekuppi polttaa ihoa, mutta en välitä. En välitä, ei millään ole enää mitään väliä. Ei elämällä, ei minulla, ei etenkään minun elämällä. Tahdon vain pois. Nyt heti.

"Mikä on?"

"Ei mikään."

Ahdistaa liikaa olla elossa

sitä tämä kai on

sattuu liikaa tietää

ettei tästä tule tämän parempaa

ei nyt, ei ehkä koskaan

enkä minä jaksa enää odottaa

siitä tässä on kyse

elämänpelkoa

kuolemanhalua

kaikkea sitä