Mä oon ollu poissa, mut mä oon aina tullu takasin. Aina. Mut jonain päivänä mä en tuu enää takasin, jonain päivänä mä lakan olemasta, niinku säkin.
Mä oon ollu poissa, tavoittamattomissa.
Mä oon ollu pois tästä maailmasta.
Mä oon ollu lähellä, mut silti niin kaukana.
Ja mä oon pahoillani,mut mä en vaa tiiä kuinka kauan mä jaksan enää.
Mun ajatukset on epäselviä, täysin irrallaan toisistaan, mut silti yhteenkietoutuneena sotkuna. Mun ajatukset on hulluja, mut silti niissä on paljon järkeä. Mä oon hullu.
Mä oon varma et ne kaikki nauraa mulle, mä oon varma et ne kaikki levittää musta juoruja. Mä oon varma et nekin harvat keihin mä luotan edes vähän. halu satuttaa mua. Ne kaikki haluu et mä kuolen. Mut ne haluu et mä kärsin, tosi paljon. Ne on kaikki siinä mukana, niillä on joku salaliitto. Ne kaikki vihaa mua. Ne kaikki haluu et mä tapan itteni.
Mä pelkään itteeni, mä pelkään mun ajatuksia. Mä pelkään, että mä voisin tappaa jonkun, ennen ku mä tapan itteni. Mä pelkään, koska mä en tiedä mitä mä teen. Mä pelkään, koska mä en pysty kontroilloimaan itteeni enää. Mä pelkään, ihan kaikkea.
Mä en erota todellisuutta mun ajatusten syöttämistä asioista. Se kaikki vaaan muodostuu kokonaisuudeks mun päässä. Mä en enää tiiä, mihin mä voin luottaa, ku mä en voi luottaa enää itteeni. Mä en enää tiiä mitä mä tekisin. Mä en oikeesti jaksa enää kauaa, mä en voi kohta enää muuta ku luovuttaa, ja just sitähän ne haluaa. Mä en osaa enää edes pukea tätä kaikkea sanoiks, sanat ei riitä, mä en riitä. Mä oon oikeesti hullu, mielenvikanen, sekasin, sairas, sekopää.
