Oon täyttänyt keuhkot savulla
vatsan lääkkeillä ja viinalla
kädet viiltoihin
miks on silti niin helvetin tyhjä olo?

Oon hajottanu tavaroita
hakannu kädet mustelmille
rystyset rikki
pistäny kaiken palasiks
elämänki
ei se oo koskaa kai ehjä ollukkaa

Oon miettiny itsemurhaa
suunnitellu
paikan
tavan
aika vielä puuttuu
ehkä huomenna
ens viikolla
ehkä ei koskaan

Oon kirjottanu kirjeitä
itsemurhakirjeitä
polttanu ne
ja kirjottanu taas uudet
päättäny olla kirjottamatta mitään
silti kirjottanu sanoja ihoon
terällä, joka on riittävääkin terävämpi

Oon maannu päiviä sängyssä
tekemättä mitään
toisaalta
en oo ollu hetkeäkää paikallani
en oo pystyny rauhottuu
en lopettaa nauramista ja puhumista

Oon itkenyt tunteja
koska sattuu niin helvetin paljon
usein niin paljon
ettei kyyneleitä edes tuu
sillon tarvitaa jotain vahvempaa
tää kipu on pakko turruttaa

Oon niin väsyny tähän kaikkee
siihen, että mielialat vaihtelee sekunneissa
siihen, että kaikki näyttää vaan entistä mustemmalta

Oon niin loppu
ehkä tää on mun loppu