Päiväsairaala loppu, sairaslomaa jatkettiin kesäkuun loppuun asti. Paljon paniikkikohtauksia, epätodellista oloa, viiltelyä, lääkkeitä ja päivystysreissuja mihin mulla ei enää oo varaa. Käytän surkeeta rahatilannetta, masennusta ja toimintakyvyn lamaannuttavaa surua syinä näännyttää itteni olemattomiin. Ei mua jaksa enää kiinnostaa. Yritän vaan pitää nää kulissit ees jotenkin pystyssä. Pakko alkaa lukemaan pääsykokeisiin, vaikka turhaa sekin on. Tapan itteni kuitenkin ennen syksyä. Mä en vaan jaksa enää.