Silti tuntuu pahalta, ei edes se että rikoit sun lupauksen, eikä se, että lähdit. Oikeastaan hyvä, että tajusit lähteä ennen ku ehin tuhota sut kokonaan. Muistan ku kysyit miks mun täytyy olla niin helvetin vaikea ihminen ja miksen voi antaa sulle ees mahollisuutta. En kai uskonu että sä oisit erilainen, tai ehkä uskoinkin mut sillä ei ollu mitään väliä. Sillä ei ollu mitään väliä, koska pelko vie voiton mun elämässä, oli kyse mistä tahansa. Mä työnnän kaikki pois ja silti ootan et edes joku jäis. Naurettavaa, naiivia, ja ennen kaikkea typerää edes ajatella niin. Satutan kaikkia, koska pelkään et ne ehtii satuttaa mua ensin. Hyökkäys on kai paras puolustus, seliseliseli, paska ihminen mä oon.
Kaikki mun ihmissuhteet taitaa olla enemmän tai vähemmän yhtä vuoristorataa, osa pelkkiä alusta asti tuhoon tuomittuja katastrofeja. Pystyn pitämään elämässä vaan ne ihmiset, keille en kerro paljoa itestäni. Vaan merkityksettömiä asioita, kaikkea pinnallista. Ei niitä ihmisiä edes kiinnosta nähdä pintaa syvemmälle, ehkä niillä on itsesuojeluvaistoa - mulla ei. Oon uhkarohkea nössö, seinähullu realisti, oon vaan minä.
Mul on minuuden tunne muilla sosiaalikoodit
Ja vaik kai se vain introvertist tuntuu niin
Et muut on jääny kii siihen pintaan ja humpuukiin
Tää on lääkärin määräämää mun lasis
Mul on musta koira, sen nimi on masis
Ja vaik viihdyn himas käytän sitä pihal
Ku kodist tulee linna jos sen täytän ihmisvihal
Ei oo tyyppivikana painaa kellarissa hommia
rakennella ydinpommia
Ennemmin ku muihin ampuu itseen luotinsa
- Pyhimys
