Sä et tekstaa.
Toisaalta mä en halua sun ottavan muhun yhteyttä, en, kun oot tossa kunnossa.
Mä en kestä kuullaa sun ääntä tai nähdä sua, ku en mä sillon ees tunnista sua.
Mä yritän ymmärtää, ja mä ymmärrän paljon.
Mä en voi päästä sun pään sisää lukemaa sun ajatuksia, käskee sua lopettaa.
Mut mä en tiiä kuinka jaksan mä pystyn vaan kattoo vierestä.
Mä oon kattonu tota sun touhua jo vuosia, ja mä en voi muutaku ihmetellä mite sä oot vielä siinä.
Sä oot kokenu elämässäs niin paljon, sä oot kärsiny liikaa ihan turhaa.
Moni ei varmasti ois kestäny puoliakaa siitä mitä sä oot kestäny
Ja mä haluun et sä tiedät, että mä oon ylpee susta
Mut mä silti niin huolissani, ja mä en oo ainoo
Mä en usko et sä tiedät miltä tuntuu pelätä joka kerta ku puhelin soi, joka kerta ku puhelin ilmottaa uudesta viestistä.
Mä en usko et sä tiiät miltä tuntuu pelätä joka. ikinen. päivä. pelätä et sä et oo enää täällä
Niin monta vuotta mä oon vaan kattonu vierestä ja pelänny.
Vaikeinta tässä ei oo se, et sä et haluu lopettaa.
Vaikeinta ei myöskään oo se et viina on sulle tärkeempää ku minä, sun oma lapsi.
Vaikeinta on se, et mä en voi tehä mitään auttaakseni sua.
Mä en voi antaa sulle purkillista pillereitä, ja sanoa et niillä se menee ohi
Mä en voi raahata sua hoitoo ja sanoo et sit kaikki on hyvin
Mä en voi tehä yhtään mitää, muuta ku kattoo vaan vierestä ja kuolla hiljaa sisältä
Sä oot ainoo joka voi tehä sen päätöksen ja lopettaa.
Sä et voi lopettaa mun tai kenenkää muun takia, ainoastaa ittes
Mut eiköhä me kaikki olla jo nähty, ja huomattu, et sä et aio panna tikkuakaa enää ristii lopettaakses
Ja ehkä se tuntuu joistain ihmisistä kauheelta ja kylmältä, kun mä sanon et mä en enää usko sun paranevan.
Mä en jaksa enää uskoo siihen et sä jonain päivänä oisit terve, säkään et jaksa uskoa siihen.
Mä en jaksa elätellä toiveita siitä, et sä pystyisit ees pitää sopimuksista ja lupauksista kii
Mut mä en oo vihanen tai katkera mistää, en enää
Mä en kanna kaunaa sulle siitä, et kaadoit viinaa kurkustas alas ja paljon, kun sä olit raskaana
Se on julmaa, ja se ei vaan mahu mun päähän miten joku pystyy pilata jonkun toisen elämän tekemällä niin, mä en pysty ees sanoin kuvailemaa miten pahalta se musta tuntuu.
Mä en vaan voi käsittää, mut ehkä niin on parempi
Mä tiedän et sairas ihminen ei pysty ajattelemaan selkeesti, ku sairaus on saanu elämästä yliotteen.
Mut se on silti niin väärin pilata jonkun toisen elämä, varsinki sellasen joka on täysin puolustuskyvytön.
Mä ymmärrän kyllä et miks, mut mä en vaan voi hyväksyä
Mut niin ku mä sanoin, mä en oo enää vihanen enkä katkera.
En siitä et sä oot antanu viinan päästä kaiken muun edelle
En kaikesta siitä kivusta, tuskasta ja paskasta mitä sä oot mulle aiheuttanu
En siitä et sä et oo pystyny olee mulle äiti
Koska se ei hyödytä ketää eikä mitää
Sä sanot aina et oot huono äiti. mut et sä oo
Mun mielestä sus on silti paljon hyvää
Tai ainaki oli, mut must tuntuu et viina on viemässä sulta kohta kaiken
Mä vaan toivon, et sä yrittäisit olla nyt se äiti, joka se et koskaa oo mulle ollu
Mä vaan toivon et sä löytäisit jostain sen voiman ja motivaation lopettaa, ittes takia
Ihan sama mitä mulle käy, mä vaan toivon et sul ois kaikki hyvin
Mä rakastan sua, ja mä tiedän et säki rakastat mua
Mut aina se ei vaan riitä
Ja se on isoin ja vaikein asia mitä mä oon sulta oppinu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti