Musta tuntuu aina hetkittäin
että kaikki on ihan hyvin, että mä oon normaali
musta jopa tuntuu
että mä oon onnellinen
ne hetket kestää vaaan hetken
ehkä muutamia sekunteja
sit mä alan taas miettimään
sitä kuinka mä en osaa avautua mistään
kuinkä mä en osaa kertoa mun tunteista
vatvon vaan asioita mun mielessä
kuukausikaupalla
vuosikausia
mä alan taas miettiä
kuinka mä en pysty luottamaan kenenkään
kuinka paljon mua ahistaa ihmiset
tai oikeestaan ihan kaikki
kuinka mä en pysty ees viittaamaan tunnilla
ilman et mun syke nousee kattoon
ja puheesta ei taho enää saada selvää
kun en saa kunnol henkeä
mä alan miettiä mun elämää
ja mä tajuan
et mä en näe itteeni elossa
ees enää ens viikolla
mä tajuan niin paljon asioita
ja mä en usko
et must tulee koskaa normaali
et mä oisin joskus onnellinen
ja mä vaan mietin
et entä jos mä oonki onnellinen
vaikka masennustestit näyttää vakavaa masennusta
entä jos mä oonki oikeesti onnellinen
mut sekään ei riitä mulle
ja tarviin vaan paljon enemmän
entä jos mä vaan kuolisin pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti