Tää päivä oikeesti avas mun silmät. Mä nään nyt. Mä nään nyt kuinka asiat oikeesti on. Mä nään kuinka huonosti sulla menee. Homehtuneita ruokia, avonaisia ruoka-astioita, kauppakassillisia tyhjiä kaljatölkkejä, huoneitten katot täynä hämähäkinseittejä, avaamattomia kaljatölkkejä, lattiatki niin likaset et en tietäis minkä väriset ne on, jos en muistais. Eikä siinä oo viel puoliakaa. Mä en tiedä miten sä voit elää siellä, kaiken sen paskan keskellä. Mut ehkä sua ei haittaa, ehkä sä oot jo niin tottunu siihe, hyväksyny sen ettei asiat voi paljon paremmakskaan muuttua. Ehkä sä tiedät ettet pysty enää parantumaa, ja oot luovuttanu senkin suhteen. Mut silti mä tahdon auttaa sua, niin paljon kun mä voin. Mä tahdon auttaa sua, vaikka se vaatis kuinka paljon energiaa. Koska mä en haluu menettää sua, mä en voi. Mä en voi päästää irti nyt, just kun oon saanu sun kädestä kii.
"Ethän luovuta vielä, ootathan vielä vähän aikaa ja annat mun auttaa
Ethän heitä pyyhettä kehään vielä, anna mä raivaan tien, ja sun ei tarvii kun kävellä
Jarrutaisit jo, ennen ku seinä on liian lähellä, ennen ku vauhti on jo liian kova
Älä paina enää lisää kaasua, seuraava huoltoasemaa ei ehjä enää tuu
Pysähdy välillä ja hengähdä, mut älä jää lumeen makaamaan
Kerää voimia ja nouse uudeestaa, ethän jää sinne pohjalle hukkumaan
Anna mä autan, vielä kun mä voin
Anna mun tehä kaikkeni, ennen ku on liian myöhästä
Et voi sanoa hyvästejä nyt, kun tervehdyken vasta kuulin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti