keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Ehkä en oo katkera, ainoastaa rikki ja valmis kuolemaa

Sä tulit takasin
Ja mä kysyin muilta et miten sulla menee
oliks sulla kivaa
Mä kysyin asioita, mitä normaalisti kysytään
vaikka mua ei paskaakaan kiinnosta
Mä halusin vaan olla kohtelias
halusin olla mukava
kaiken senki jälkee mitä sä teit

Mä en vaan voi unohtaa sitä
Muut unohti sen muutamassa päväs, ja niin taisit sinäki
mut mä en voi, koska se on iso syy miks mä oon nyt tällänen ku oon
Mä en voi unohtaa, ne tapahtumat kelautuu mun päässä uudestaa ja uudestaa niinku rikkinäine  filminauha
Jos sä et ois koskaa tehny niin
ni ehkä mä voisin kattoa peiliin ja rehellisesti sanoo olevani tyytyväine siihen mitänään
voisin sanoo tykkääväni ees mun silmistä tai hiuksista
ehkä mä voisin syödä ajattelematta kuinka läski oon
ehkä mä en ois koskaa tehny sitä ekaa viiltoa
tai nielly niitä satoja pillereitä vuosien varrella
ehkä en ois koskaa haluunu kuolla
niin paljo ku nyt

Mä en voi tietää, etkä voi säkää
mut sä tiesit tasan tarkkaa
mitä sä olit tekemässä
vaikka sä tiesit risiit
Sä tiesit kuinka vakavat seuraukset voi oilla
mut sä et välittäny
et paskaakaan

Ja siks mä oon katkera ja víhanen
sä olit valmis riskeeraamaa mun terveyden
tavotellakses omaa etuas
tyydyttääkses sun omat tarpees
Sä olit valmis riskeeraamaa mun hengen
saadakses sen mitä sä halusit
mihin sä et ees kysyny mun lupaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti