sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Naru kaulaan ja menoks

Unirytmi on päin helvettiä, ollu jo useemman viikon. Valvon aamukolmeen ja herään kuudelta, nukun dösässä, melkeen koulussaki, nukun taas dösässä, yritän pysyy hereillä kotona, nukahdan taas aamukolmelta, herään kuudelta, nukun dösässä... ja sama jatkuu päivästä ja viikosta toisee. Ja se vie ihan äärettömästi mun voimia, ihan ku en ois henkisesti muutenki uupunu. Tyypit kehottaa liikkumaa, syömää hyvin ja välttämää kahvia. Mut ei ne tajuu, ei kofeiini estä mua nukkumasta, enkä mä osaa syödä niinku "normaalit" ihmiset, ja miten hitossa jaksaisin lähtee lenkille jos tuskin jaksan nousta aamulla sängystä? Voisin vaan kuolla pois, naru kaulaan ja menoks, pillerit alas ja hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti