Yli vuoteen me ei olla puhuttu. Sitten sä lähetät viestin, mä vastaan, ja sitten sä taas katoat. Mä odotan, tunteja. Odotan, mutta mitä? Anteekspyyntöä? Sitä, että asiat ois niinku ennen? Sitä, että mä lakkaan kyttäämästä puhelinta, viestiä sulta? En mä tiedä
Mä muistan, kuinka viesti sulta sai mun sydämen pakahtumaan, nyt se tekee mut lähinnä surulliseks. Ehkä siks, että sulle tuntu olevan niin kovin helppoa vaan lähteä mun elämästä. Ehkä siks, että mikään ei oo enää niinku sillon joskus. Ehkä siks, että joskus olin varma, etten voi elää ilman sua ja mua pelottaa, että alan taas tuntea niin. Ehkä siks, että taidetaan satuttaa toisiamme enemmän ku korjata. Tai ehkä vaan siks, ettei mikäämn asia tässä maailmassa tunnu herättävän mussa minkäänlaisia positiivisia tunteita, en mä tiedä. Haluunko ees sua takasin mun elämään? En mä enää tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti