mä en pysty
mä en osaa
hengittää
en enää
mä en tiedä mistä mä jatkaisin
minne mä menisin
ja miten
mun pää on tyhjää täynnä
mun pää on täynnä ajatuksia
joista mä en saa kiinni
mä en tiedä mikä mua vaivaa
voisko joku vaan kertoo mulle miten elää?
koska mä en enää ite osaa
mut en mä kyllä edes halua
ja siks mä en oo mitää
mä en oo mitää
koska mä en osaa elää
mut en mä osaa myöskää kuolla
ja kai te nyt näätte
et tässäkäään tekstis
ei oo mitään järkee
mut ei oo kyllä mun päässäkää
niinhän te ootte mulle aina opettanu
Mun pitäis mennä nukkumaa, mut mä en pysty, mä en uskalla. Koska joka kerta ku mä suljen silmät, mä nään sut. Joka kerta ku mun pitäis yrittää rentoutuu, nukahtaa ja antaa pään vaan tyhjentyy, sä oot ainoo asia mitä mä pystyn ajattelee, ja se tappaa mut. Mä en kestä ees ajatuksen häivähdystä susta, ja silti mä kirjotan susta. Mut mähän oon se hullu, joka saa jotain sairasta mielihyvää, asioista mitkä saa muut kilometrien päähän niitten mukavuusalueelta. Mä oon se kenen mieli on kaikista sairain, vaikka kukaan ei koskaan saanu siihen ees pintakosketusta. Mä oon se kenestä puhutaan paljon, se, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti