maanantai 4. toukokuuta 2015

Ihan liian väsyny, liian kauan jaksanu, mut silti on pakko jatkaa..

Eilen mä heräsin seittemältä aamul ku oksetti niin paljo, yritin käydä oksentaa mut ei tietenkää ollu mitää oksennettavaa. Menin takas sänkyy ja kesti vähän aikaa et sain unta. Seuraavan kerran heräsin herätyskelloo yheltoist. Enää mul ei ollu yhtää huono olo, ja jäin miettii et mistä se huono olo oikee tuli. Ja oli jotenki tosi pelottavaa, koska mä en muista mitä olin tehny edellisenä iltana muuta ku kattonu leffaa, mietin et olinko ottanu yliannostuksen tai jotai, mut ilmeisesti en koska ei mun olo ollu yhtää sellanen. Mua oikeesti pelottaa tosi paljo ku en yhtää tiiä, mitä oon mahollisesti tehny, ja varsinki ku ei tiiä mitä tuun tekemää. Mä en pysty luottaa enää ees itteeni..
Kello on jo yli kolme yöllä, ja mun pitäs olla nukkumas, mut en mä saa unta taaskaan. Puhun K:n kaa, ku en pystyny puhuu sen kaa päiväl ollenkaa. Ja taas mä sain sen surulliseks, en mä tarkottanu.. Tää on just se syy miks mun on vaikee puhuu mun asioist, mä aina saan jonku huonolle mielelle tai mä loukkaan niitä tai suututan ne..
Mä en vaa tiiä miten  ja minne mun pitäs jatkaa, koska mä oon vaa pyöriny samaa ympyrää liian kauan, tää on ku noidankehä. Mä en tiedä kuinka kauan mä edes jaksan jatkaa..
Pitäs jaksaa mennä kouluuki neljäks tunniks, ja mä en oo nukkunu viel silmäystäkää..
Ois helpompaa vaa jäädä kotii, mut en mä voi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti