olen varma ettei niihin voi kyllästyä
tahdon nukahtaa tuo hahmo sylissäni
vaikka kuumuus sitoo orvaskedet yhteen
tahdon liikaa meiltä
niin sinäkin
Mä odotan niin paljon sulta, ja mä vihaan sitä
Ja mä vihaan sitä etten pysty täyttämään sun odotuksia
yhtäkään niistä
En mä tarvii ketään täydellistä,
ehkä tarviin vaan sut
tai ehkä tarviit ihan mitä tahansa muuta paitsi mut
mitä muuta oon kuin taakka jota kannat harteillas?
tomuksi muuttuva ihmisraunio
tuulesta temmattu luonnos
rakkauden olemuksesta tai sen olemattomuudesta
Antaisit mulle mahdollisuuden
antaisit mun päättää jäänkö vai en,
älä kiltti työnnä mua pois
Mut mitä muuta voin tehdä
kun sen minkä osaan parhaiten?
lähteä
nyt, kun se vielä ainoastaan kirpaisee, ei jätä avohaavaa, eihän?
nyt, kun vielä voin
Et vastaa viesteihin
välttelet minua kuin päivän ensimmäistä valonsädettä
miten voin olla varma, että haluat minun jäävän
jos et kerran edes vastaa?
et estä lähtemästä
tai pyydä palaamaan
Voikukatkin kukkivat
tahraavat vaatteeni
muistuttaen olemassaolostaan
vielä hetken
sinä et
pysyt piilossa
minulta, koko maailmalta
Sä et tunne samoin, ja mä tiedän sen
oon pahoillani
En osaa vastata
en löydä oikeita sanoja
hiljaisuuden kiulu on nyt suurempi kuin koskaan
enkä osaa rakentaa siltaa
tai lentää sen yli
tahtoisin vain hypätä sinne
lakata olemasta sinulle
koko maailmalle
niin olisi helpompaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti