Päivät menee painoa tarkkaillen, syömistä ja ruokaa miettien, itkien, viillellen. Viime päivinä oon ollu tosi itsetuhonen, viiltäny liian syvälle liian monta kertaa mut on hävettäny mennä päivystykseen tikattavaks. Toivon, ettei ne nyt ainakaan tulehtuis, arvet ei haittaa.
En muista millon viimeks ois ollu näin paha olla, varmaan sillon ku yritin itsemurhaa. Olin jo unohtanu kuinka musertavaa ahdistus voi olla, ihan mikä tahansa tuntuu paremmalta vaihtoehdolta ku se.
Mä tahdon vaan kuolla, en jaksa enää.
Kiitos sun kommentista mun blogiini. Toivotan sulle myös paljon tsemppiä ja toivon ettet luovuttaisi. <3
VastaaPoista