What if these nightmares never stop?

Nään painajaisia, joissa ihmisiä skalpeerataan ja mä oon keskellä rikospaikkaa. Lukuisia sukulaisia murhataan kotipihalla ja murhaajaa ei saada kiinni. Painajaisia, joissa mä joudun ampumaan oman koirani eikä se edes kuole ennen kolmatta laukausta. Painajaisia, joista mä herään itkien, enkä pysty enää lopettamaan. On pakko pyytää koira viereen, en halua nukkua yksin. Se nuolee kyyneleet poskilta, tunkee pään kainaloon ja yrittää lohduttaa. Itken sen turkkiin ja pyydän anteeksi, vaikka untahan se vaan oli, unta, josta se ei edes tiedä mitään. Menee yli tunti, ennen kuin nukahdan uudestaan. Tänä yönä mä en edes tahdo nukahtaa, pelkään liikaa painajaisia. Ehkä mä oon sekoomassa lopullisesti.