Ehkä oon rikki, mut haluun ite kasaa itteni tai heittää pois

"Oot niin ihanan positiivinen, se auttaa sut vielä pitkälle." Kai mä oon sitäkin, ulospäin mä en ookkaan mitään muuta. Mun kaverit ei koskaan nähny mun itkevän, ei edes sillon, kun oon menettäny mulle maailman tärkeimpiä asioita. Kai mä oon positiivinen, niin mä haluisin uskoa. Silti mun mieli tuntuu olevan mustempi ku vaatteet mitkä mulla on päällä. Silti suurin osa mun päivisä kuluu itsemurhan ajatteluun, suunnitteluun. 

"Oot hauska." En tienny, että paska ja liian musta huumoriki luokitellaan nykyään hauskaks. Ei mussa oo mitään hauskaa, ne ei vaan nää sitä.

Tänään multa kysyttiin, onko mun itsemurha-ajatukset vaan ajatuksia. Musta tuntuu, että kohta enää ei. Mua käskettiin hakemaan apua, koska nyt, jos joskus kuulemma tarviin sitä. Kai mä kaikkien kriteereiden mukaan apua tarvitisin, ehkä jopa osastohoitoa. Mä en kuitenkaan halua sitä, mä en kestäis katsoa mun läheisiä enää sen jälkeen. Mä en kestäis katsoa niitten silmiin, sitä, kuinka pettyneitä ne ois muhun, sitä kuinka huolissaan ne olis musta. Se mitä mä en ainakaan kestäis, olis se, miten ne alkais kohtelemaan mua. Mä en tahdo, että mua käsitellään ku jotain maailman haurainta lasia. Mä en tahdo, että mua kohdellaan ku sairasta, vaikka just sitähän mä oon. Mä en tahdo kenenkään joutuvan miettimään niitten sanomisia mun kanssa, siks, että ne pelkäis satuttavansa mua. Mä en tahdo, että kukaan ei uskalla heittää läppää itsemurhasta mun seurassa, teenhän mä itekki niin. Mä en tahdo, että vakavista asioista tulee tabuja, joista ikinä uskalleta puhua. Mä en tahdo ihmisten alkavan tarkkailevan mua, sanovan mulle, etten mä pärjää yskin. Kyllä mä pärjään, mä lupaan.

Mä tahdon hoitaa tän kaiken niin, ettei muut saa tietää. Muiden ei tarvii saada tietää, ennen ku mä oon valmis. Sitäpaitsi mä oon lähes aina pärjänny yksin, vaikka oon mä saanut paljon apua. Kuitenki niiltä ihmisiltä, jotka ymmärtää, niiltä ihmisiltä, joiden luota voi lähtee vaikka lopullisesti, jos alkaa ahdistaa liikaa. Aina ennenki mä oon salannu sen kaikilta mun läheisiltä, ja ihan syystä.