En kai mä voi syyttää teitä mistään

Mä katoin vanhoja valokuvia. Ihmiset hymyilee, mut sä et. Tiesitkö sä jo silloin? Tieskö H jo silloin? Ja miks muut hymyilee, ihan ku ne ei tietäis, vaikka kyl ne ties. Miks kukaan ei tehny mitää, sanonu mitää, katto vaan vierestä. Mut nyt ku mä mietin, mä en tiedä oisinko mäkää uskaltanu. Tuskinpa. Enhän mä nytkään uskalla soittaa edes puolitutulle.

Enkä mä usko, että mä oisin voinu satuttaa mun läheisiä niin. Vaikka toisaalta mä olisin pelastanu elämiä. Mä yritän ymmärtää, mut must tuntuu et mä en silti ymmärrä. Mut en mä osaa olla vihanen tai katkera, en edes pettyny. Vaikka se oli sillon jo myöhästä, ois asiat voinu päättyä paljon huonomminki.

Mut mä silti mietin, miks asioiden piti mennä niin, koska ne ois voinu mennä ihan toisin, paljon paremmin. Vaikka en mä usko et se muuttais yhtää mitää. Kai mä oisin silti tässä ja nyt, samanlaisena. En mä voi alkaa syyttää tai tuomitsemaa

ketää, enkä mä edes halua. Mut anteeksipyyntö ois ihan paikallaa. Ja mä voisin kai puolestani sanoa kiitos.