Näinkö tää nyt loppuu? Yhteen virheeseen? Virheeseen, josta me molemmat ollaan jo maksettu kova hinta? Vaikka toisaalta, onks sillä enää mitään väliä?
Me molemmat mokattiin. Ja mä en tiedä kumpaa tässä vois syyttää. Kai me oltiin molemmat olosuhteiden orjia ja liikaa ympäristön vaikutuksen alaisia. Mut silti mä en ymmärrä. Ja ehkä mun ei tarvii. Jos mä en ymmärrä mun omaa peilikuvaa, sen enempää kun kemiallisia kaavoja tai fysiikan lakeja. Mä vaan mietin, onko millään enää mitään väliä. Nyt kun asiat on toisin, mä en tiedä kumpaa mä oon enemmän: vapaa vai vankina. Koska sä olit ne kahleet, joista mä en koskaan halunnu irti. Ja mun mieli se vankila, joka suojelee maailmalta. En mä osaa ees selittää, ja ehkä just siks kaikki meni niinku meni. Mut miten mä voisin selittää asioita, joita mä en itekkään ymmärrä. Kyllä mä voin lukea kirjan kielellä, josta mä ymmärrän vaa muutamia sanoja. Mut en mä voi kertoa siitä kirjasta mitää. Ja musta tuntuu, et se on se asia, mitä sä pyydät multa: selittämään asioita, joita mä en itekkää käsitä. Enkä mä ymmärrä miks. En ymmärrä miks sä valehtelit mulle niin monesta asiasta, niin monta kertaa. vaikka rehellisyys oli ainoo asia mitä mä pyysin sulta. Mut ei kai sillä oo enää mitää väliä. Ei mulla oo enää mitää väliä. Mä oon pahoillani, et asiat meni näin. Mä oon pahoillani kaikesta. Mun on aika nyt mennä. Anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti