Kesäloma on alkanu, mut mä en osaa levätä. Mä en osaa rentoutuu, ahdistaa, stressaa ja masentaa. Oon väsysny, ja viikossa mä oon riidelly liian paljon, liian pahoja riitoja. Mä en osaa purkaa mun tunteita oiken, mä patoon niitä kauan ja sit ne purkautuu väärin, ja aina väärissä tilanteissa.
Riitelin K:n kanssa, mä satutin sitä liikaa. Se sano et meiän ei ehkä kannatais enää puhua, mä en pystyny muuta ku itkee. Mä mietin et miten vitussa mä onnistun menettää kaks mulle tärkeää ihmistä yhessä viikossa. Nii, mul siis meni välit N:n kaa. En haluu olla sen kaa hirveesti tekemisis, eikä mun onneks tarvii, mut en haluis olla sen kaa riidois, mut ei siit sen enempää. Anyway, K sit kuitenki lähetti mulle viestin et ei se pysty olla ilman mua yms yms, mut sit seuraavana päivänä me riideltii taas ja se uhkas tappaa ittensä, mut mä sanoin et jos se tekee itsarin, nii sit mäki. Sit me saatii seki sovittuu, mut nyt mua ahistaa ja pelottaa viel enemmän. Mua pelottaa huomata, kuinka nopeesti se kaikki voi olla ohi, mua pelottaa huomata se kuinka tärkee se on mulle. Mua ahistaa, koska mä en tiedä millon se taas voi suuttua tai loukkaantua mun sanomisista tai tekemisistä. Mua ahistaa, koska mä en voi olla sille niin rehellinen ku mä haluisin. Mua pelottaa ees ajatella mun elämää tulevaisuudessa mihin se kuuluu, mut viel enemmän mua pelottaa elämä ilman sitä. Ilman sitä mul ei oo tulevaisuutta, ei elämää. Mä rakastan sitä. Mä en osaa elää ilman sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti