Mä oon vaikee..

Mul on nälkä, ois vaan niin helppo syödä jotain. Mut mä tiedän, et se riistäytyy käsistä. Mä tiedän, mä oon heikko. Mä otan banaanin ja haukkaan siitä palan, mut se ei maistu hyvälle, joten mä syötän sen koiralle. Läksytki pitäs varmaa tehä, mut mua väsyttää, ihan kaikki. Kokeitaki on tulossa, ens viikolla joka päivä, mut en jaksa lukee, mä en pysty. Silmänalusetki ihan siniset, näytän melkee siltä ku oisin saanu turpaa, mut mä en vaa pysty nukkuu. "Sun pitää mennä aikasemmin nukkuu, sä oot koneellaa liian myöhää, sä et liiku tarpeeks.." M sanoo, mut se ei tiedä et ei se oo siitä kii. Mua väsyttää, mut mä en pysty nukahtaa. Mä pyörin tunteja sängyssä, enkä mä vaa nukahda. Joka yö mä nukun korkeintaa kuus tuntii, yleensä vaan viis tai neljä. Ja mä en koskaa nuku päivällä, mä en juo kahvia illalla, et mä saisin paremmin unta. Mut mikää ei auta. Mä heräilen öisin, enkä saa unta pariin tuntiin, mä nukun pommiin, mä en vaa jaksa. Ja viikonloppusinki mä laitan herätyksen ajois, et mä ehtisin tehä jotain muutaki ku nukkuu. Mä en ees muista millasta on mennä sänkyy ja nukahtaa melkee heti, tai millast on nousta pirteenä aamulla.
Kaikki on niin vaikeeta. Nukkuminen on vaikeeta, syöminen on vaikeeta, koulu on vaikeeta, sosiaaliset suhteet on vaikeita, mun on elämä on vaikeeta. Mut mä ite teen kaikesta niin vaikeeta, mä oon vaikee, mut mä en osaa muuttaa asioita, mä en uskalla, mä en pysty muuttaa itteeni, enkä mä ees tiiä haluunko mä. Tää on turvallista näin, vaikka mua pelottaa.
Mä en pysty selittää asioita, niin et joku ymmärtäis, tai ehkä mikää ei riitä kuvailemaa tätä kaikkee. Mä oon ristiriidassa itteni kaa, enkä mä tiiä mitä mun pitäs tehä. Mä oon liian heikko taistelemaa, mä anna tän paskan voittaa..