Itken hysteerisenä sikiöasentoon käpertyneenä. Itkusta ei meinaa tulla loppua, ei nyt, ei ehkä koskaan. "Äiti on kuollut. Äiti on kuollut. Äiti on kuollut ja poissa, POISSA!" ääni huutaa takaraivossa. En tahdo uskoa sitä todeksi, se ei voi olla totta, eihän?

Vaikka juuri sitä se on, totisinta totta. Ei mitään harhaa, ei pelkkää unta, vaan painajainen, mikä on nyt käynyt toteen.

Ja mä olen loppu, niin loppu, etten löydä edes sanoja tälle tuskalle.

Tahdon vaan pois, äidin luo.