Viiltelyä, ahmimista, oksentamista, paastoamista, voimattomuutta, väsymystä, paniikkikohtauksia, tyhjyyttä. Niistä mun päivät on tehty, mut esitän et kaikki on hyvin. Äiti soittaa ja mä pidän huolen, että mun puheessa pysyy tietty intonaatio, että mä nauran, että jätän kertomatta tärkeitä asioita. Kuten sen, ettei masennus ole mun ainoa ongelma, ei todellakaan. Ja sen, että päivä päivältä itsemurha rankkaa itsensä yhä ylemmäs suunnitelmalistalla.